1980-luvun muistojen Mercedes-Benz W123

Lapsena mersut olivat mielestäni perusautoja, koska vaarillani oli mersu ja isälläni oli mersuja sekä pikkuauto että pakettiauto. Mielestäni näissä leveissä ja hieman laatikkomallisissa autoissa ei ollut mitään ihmeellistä, paitsi että niillä pääsi paikasta toiseen ja kyytiin mahtui hyvin. Toki huomasin, että muut ihmiset saattoivat puhua Ladoista ja Skodista pahaa itäautoina, mutta itse en eroa oikein huomannut. Nämä suhtautumiset ovatkin sellaisia asioita, joita opitaan ympäristöstä. Kun kuulee muiden ihmisten vähättelevän jotain, saattaa itsekin alkaa vähättelemään kuuluakseen joukkoon.

Jossain vaiheessa huomasin ihmisten puhuvan mersuista ja niiden omistajista tiettyyn tapaan. En oikein ymmärtänyt sitä. Nämä sukuni mersut eivät edes olleet hienon värisiä: ne eivät olleet kiiltävän punaisia tai hopeanharmaita, vaan keltaisia ja vihreitä.

Mercedes-Benz W123

Sukuni mersumalli oli varmaankin Mercedes-Benz W123 ja tarkemmin vielä Mercedes-Benz 240 D. Ajovalot olivat muistikuvieni mukaan pyöreät, eli kyseessä olivat edullisemmat mallit. Neliskulmaisemmat valot olivat kalliimmissa malleissa. Mielestäni kaikki mersut 1980-luvulla näyttivät juuri tällaisilta neliovisilta sedanin malleilta tai viisiovisilta farmareilta. Mielestäni ne olivat hieman rahvaanomaisia virtaviivaisempien ja siten modernimman näköisten automerkkien rinnalla. Näitä käytettiin Suomessa paljon takseina siihen aikaan, mutta en minä takseja maaseudulla paljoa nähnyt. Mutta jos näin, niin mersuja ne varmaan olivat. Siksikin mersut olivat minulle varmaankin perusautoja.

Mercedes-Benz W123 -mallia valmistettiin kymmenen vuoden ajan vuodesta 1976 vuoteen 1986. Nykyään nämä autot lasketaan E-sarjaan kuuluviksi. Sukuni miehet eivät olleet mitään erityisiä autoharrastajia, mutta halusivat luotettavan menopelin. Näissä mersuissa oli isot ikkunat. Viisihenkinen perhe mahtui hyvin kyytiin ja koirakin tykkäsi autoilla. Nykyisin vain mietityttää, että miten kuoppaista meno oli 1980-luvulla sekä teiden että autojen ansiosta. Mutta kyllä sitä eteenpäin päästiin sukulaisreissuilla ympäri Suomen.

Sukuni autojen hinnat uutena ostettuina olisivat 1980-luvun alussa olleet suunnilleen 127 000 – 168 000 markkaa. En kuitenkaan usko, että ainakaan meidän perheen autoa olisi ostettu uutena. Todennäköisesti mersu valittiin siksi, että satuttiin sellainen saamaan hyvään hintaan sopivasti käytettynä. Nyt näitä samoja malleja saa ostettua muutamalla tonnilla ja osa näistä autoista on museorekisterissä.